 |
| Kari nautiskelemassa Texas Rangerilla, 8a+. @Antti Liukkonen |
Ikää syksyllä 43 vuotta syksyllä. 2003 aloitellut ja aktiivisesti harrastanut noin 10v.
Minkä verran Texas Ranger otti työstöä? Monta kertaa tipuit vika krimpistä?
2014 olin laittanut faceen postauksen "Tämän reitin haluan kiivetä ennen kuin olen 50v". Työstö vaati kyllä duunia aika tavalla. Alkuun työstelin muuveja ja pulttien välejä yliksellä ja sen jälkeen liidaillen. Varsinaisia liidiyrkkiä tuli otettua loppujen lopuksi varmaan parikymmentä, joista muistaakseni viisi kertaa pääsin vika muuviin, eli juurikin tuohon kruksikrimppiin.
Tulihan siinä aika lailla mietittyä mikrobetaa kaikkiin muuveihin ja lisäksi niiden linkkaamiseen toisiinsa. Pultinvälit tällä reitillä jakautuvat hyvin sekvensseiksi. Keskimmäinen pultinväli oli mulle alkuun vaikein, koska se on kaikkein voimallisin. Varsinainen redpointkruksi oli luonnollisesti kuitenkin vikalta pultilta ankkurille, kun siellä on niin pumpussa. Itse asiassa loppupuolen helppo poikkari piti opetella tosi tarkkaan, jotta pääsi mahdollisimman freesinä kruksiin. Koska olen enemmän taito- ja kestävyyskiipeilijä, niin keskiosan boulder piti opetella menemään mahdollisimman smoothisti omalla tyylillä ja unohtaa sellainen boulderrunttaus.
Reitti on myös siinä mielessä mahtava, että siitä löytyi koko työstön ajan pieniä nyansseja, jotka tekivät varsinaisesta suorituksesta sujuvamman. Esimerkiksi Laitisen Olan kanssa tuli työstettyä sitä yhdessä ja otettua kakusta kirsikoita. Luonnollisesti en pystynyt kaikkia osia tekemään samalla tavalla kuin Ola, kun se on sellainen nuori ja vahva härkä. Palapelin kokoaminen olikin tässä prosessissa ehkäpä kaikkein parasta.
Henkinen puolikin meinasi nousta itselle kynnykseksi, kun muistelee vuosien taakse jolloin Lunnaksen Jani kävi kalliota esittelemässä ja kertoi, että tuossa keskellä on se maaginen kahdeksannen vaikeusasteen reitti. Onneksi pakkomielle ei kasvanut liian isoksi ja pystyin nauttimaan lähes koko ajan.
Mikä oli sitä ennen vaikein reitti ja olitko ottanut aiemmin tällaisia pitkiä projekteja?
Ei ollut tullut työstettyä mitään noin paljon, itse asiassa lähellekään. Chuck Norris 7c+ samalla kalliolla meni muutamalla sessiolla työstäen. Erona näillä reiteillä on toki se, että Norris on enempi tekninen ja sopii minulle siksikin paremmin. Tätä reittiä varten pitikin treenata voimaa huomattavasti enemmän.
Paljon menee leukoja/ paljon penkki :-)?
En muista että olisi tullut vedettyä yli 10 leukaa pötköön vuosikausiin. Tulee yleensä vedettyä sarjoina, tai lisäpainoilla. Ehkä vois mennä 20 jos oikein tikistäisi.
Penkistä lupaan pukata oman painon, eli 70kg.
Sullakin on ollut ikävuosiin suhteutettuna ihan ok määrä urheiluvammoja. Miten olet saanut ne pakettiin ja itsesi pysymään kunnossa?
Olkapää meni rikki varmaan vanhoista lentishommista johtuen ja sen revettyä/ leikkauksen jälkeen tuli tehtyä aika paljon kuminauhajumppaa. Kyynärvarren kiertäjiä tuli tehtyä aika paljon tuulilasinpuuhkijätreenillä viime talvena ja se auttoikin. Olen itse asiassa aika huono malttamaan ja tulee kyllä treenattua ehkä liikaa. Töissäkin terkkari kysyi, että miksi näytät noin hankalalta kun kävelet. Varmaan merkittävä ehkäisijä vammoille on monipuolinen lajitausta joka on auttanut jonkin verran siinä, ettei loppujen lopuksi ole liikaa paikat paukkunu. Tässä iässä on vaan hyväksyttävä, että välillä paikat narisee.
Treenasitko kyseistä reittiä varten systemaattisesti ja jos, niin miten?
Talven aikana olen yrittänyt syklittää peruskuntokauden, voiman ja kestävyyden omiin jaksoihinsa sekä syksylle, että keväälle uudemman kerran. Peruskuntokaudella paljon kaikkea (aerobista, keskivartalojumppaa...) Voimaa tuli tehtyä boulderoimalla aika tavalla varsinkin viime talvena. Voimakestävyys tulee itselle luonnostaan helposti ja tykkään sen treenaamisesta esimerkiksi pitkillä poikkareilla. Tänä vuonna sitä tuli tehtyä vähemmän treenijaksolla ja itse asiassa varmaan se tarvittava osa tuli tehtyä tuolla reitillä itsellään. Texas Ranger on aika voimakestävyyspainoitteinen, joten se sopii siksikin mulle hyvin.
Miten olet saanut yhdistettyä perhe-elämän ja kiipeilyn niin, että taso on koko ajan noussut?
Vaimo on erittäin ymmärtäväinen ja kiittää tosi paljon, kun reitti meni vihdoin viimein :-). Liikunnanopettajan työ sopii myös oman harjoittelun rytmitykseen siinä mielessä hyvin, että talven aikana on voinut aika mukavasti käydä treenaamassa muun muassa hyppytuntien aikana. Toki rakensin myös oman seinän kotiin ja lasten harrastuksien lomassa voi treenata.
Kalliolle pääsy on itse asiassa suurin logistinen haaste. Kun ei ole vakituista kiipeilykaveria, on siinä aina jonkin verran säätämistä. Jokainen harrastaja myös tietää, että kiipeily on jossain määrin myös keliriippuvainen laji ja joitain kertoja on vaimon kanssa käyty syvällisiä neuvotteluja, kun loistava lähetyssää on meinannut sotkea kaikki muut suunnitelmat. Mutta elämähän on kompromissien tekemistä.
Mikä on omat vahvuutesi kiipeilijänä?
Voimakestävyys tarttuu helposti ja motorinen taitavuus/ kehon hallinta on aika hyvä. Pystyn myös varmaan pohtimaan muuveja ja omaa liikkumista aika hyvin.
Vinkkejä muille keski-ikäisille pössyköille?
Tästä reitistä oppineena kannattaa valita sellainen reitti, josta tykkää mahdollisimman paljon. Vaikka reitti ei heti lannistuisikaan, niin sille on joka kerta mukava palata, kun on edellisellä kerralla oppinut siitä taas pari kryptistä jalan asennon muuttamista ja peukalon siirtoa kiteellä eri kohtaan. Sama juttu myös treenaamisessa. Jos itselle epämieluisista treenin osa-alueista saa tehtyä jollain lailla mielekkäistä, niin kokonaisuus kehittyy vauhdilla.
Toinen merkittävä homma on hyvä fiilis treeniporukassa tai kalliolla. Tämä onkin sitten hankalampi homma selittää. Se ei ole kannustuskarjuntaa tai selkään takomista, vaan sellaista hyväksyvää ilmapiiriä jossa on mukava tehdä omaa juttua ja olla innoissaan toisten onnistumisista. Kun toinen on innoissaan sinunkin onnistumisista, niin se kyllä välittyy ja luonnollisesti toimii lumipallona myös toisten suuntaan.
0 kommenttia :
Lähetä kommentti