Kiipeilyvuosi 2016

On tullut aika niputtaa kasaan kiipeilyvuosi 2016. Pohdinnat ovat henkilökohtaisia arvioita/ tulkintoja, joten jos joku pahoittaa mielensä, niin ei mahda mitään. Osa suomalaisen kiipeilyvuoden tapahtumista kestää vertailun maailmanluokan suoritusten rinnalla ja boulderoinnin osalta Nalle Hukkataival teki jopa kansainvälisestikin mitattuna kiipeilyhistoriaa. Kiipeilylehden Spotterin vuosikatsauksessa aikanaan lupasin kategorioiden merkkitapauksiksi valituista suoritteista pullakahvit ja samoilla korteilla pelataan edelleenkin. Nykäiskää hihasta, niin suoritan velvoitteet vaikkapa ensi kesänä.


Boulderointi
Burden of Dreams, 9A. @Blue Kangoo Films
Nalle Hukkataival ja Burden of Dreams, 9A. Boulderoinnin osalta ei jäänyt hirveästi jossiteltavaa. Suoritteena Nallen ensinousu on jotain sellaista, jota ei ihan heti tapahdu missään päin maailmaa ja suurella todennäköisyydellä ei enää koskaan Suomessa.  Tämänkaltaisen reitin syntyprosessiin liittyy niin paljon muutakin, kuin vain tuhat tuntia tuskaa treenaamisen osalta. Yksi merkittävimpiä juttuja on se, että itselleen sopivan vaikean, mutta kuitenkin mahdollisen projektin löytäminen ei ole mikään maailman helpoin juttu. Kun Nallea aikanaan Livin´ Largen ensinousun jälkeen haastatin, niin hän muistaakseni sanoikin, että yhtä hienon/ vaikean linjan löytäminen itsessään on vähintään 8C:n arvoinen suoritus. 

Itseä kyseisen ensinousun osalta kiehtoo ehkä eniten ensinousijan uskallus laittaa siihen niin paljon peliin. Moni on varmaan lukenut Mooniksen Benin loistavan Statement of Youth -elämänkerran. Ben avaa kirjassa varsin mainiosti oman uransa osalta useamman vuoden periodia, jolloin hän työsti omaa projektiaan Kilnseyssä. Kyseinen työstö ja epäonnistuminenhan on se juttu, josta suurin osa kiipeilyn harrastajista hänet tuntee. Ben pohtii mainiosti sitä, että hän olisi voinut oikein mainiosti kiivetä silloista 8b+ - 8c -vaikeutta ympäri maailmaa sponsorien rahoittamana ja varsin stressittömästi. Palo vaikeuden siirtämiseen jonnekin pitkälle rajojen taa oli kuitenkin se juttu, jonka hän halusi tehdä. Mooniksen tyylillä kiivettynä nykyinen Northern Lights olisi ollut ilmeisesti jotain 9a+ luokkaa, joten se olisi ollut jotain ihan uutta.

Vertaan Nallen suoritusta mielelläni juuri tuohon samaan ideologiaan. Nalle olisi voinut helposti kiertää ympäri maailmaa tikaten suht pienellä efortilla muiden avaamia 8 cepareita ja silloin tällöin mahdollisesti avannut jonkun upeannäköisen uuden boulderin jossain tosi kuvauksellisessa ja eksoottisessa kohteessa. Herra kuitenkin päätti toisin ja käytti neljän vuoden parhaat sesongit keväisin ja syksyisin Lappnorissa, suomalaisessa kuusikossa. Merkillepantavaa on myös se, että nuo 4-5 vuotta ovat reilu parikymppisenä boulderoinnin kaltaisessa maksimivoimaa vaativassa lajissa ne uran "piikkivuodet". Nallen osalta satsaus kannatti. Jos reittiin ei satu löytymään jotain kneebarin kaltaista ylläriuutuusbetaa, siirsi hän boulderoinnin uusille luvuille pysyväisluontoisesti.

Kyseisen reitin ja kaiken väsyneen somekirjoittelun osalta haluaisin nostaa vielä esille kaksi seikkaa. Kiipeilyä ei voi, eikä tarvitse verrata muihin lajeihin. Ollaan ihan vain tyytyväisiä, että itse tiedetään sen olevan vaikeaa ja sen tuovan hyvää mieltä. Toiseksi, toistonousijalle reitin kiipeäminen tulee olemaan helpompaa jo pelkästään psyykkisen muurin murtumisen vuoksi. Nalle itse kiteytti mainiosti tuon seikan UKCn haastattelussa, jossa hän pohti kyseisen muurin murtumista Livin`Largen osalta seuraavasti: "After everything when I finally stood on top of that boulder nothing looked the same any more: nothing looked as hard any more as it had before, not as big, not as scary, not as intimidating." Tästä hyvänä esimerkkinä Nicolen Fredin Oliphant´s Dawn 8B+ Etelä-Afrikassa. Reittiä oli pidetty mahdottomana ja luultiin, että siitä on varmaan rikkoutunut jotain. Kun Nalle teki siihen toistonousun, niin joka toppahousu kiipesi sen aika nopeasti hänen jälkeensä.

Greidaaminenhan onkin sitten aivan oma taiteenlajinsa. Ihailtavan rohkeasti Nalle lähti antamaan reitille vaikeusasteeksi 9A, vaikka kiireisimmät nillittäjät ovatkin jo siitä ehtineet marmattamaan. Oman helpotuksensa vaikeuden arviointiin antoivat herran kiipeilykaveriposset (Dave Graham, James Webb ja Daniel Woods) kevään Sisujen aikaan. Daniel Woods on Nallen ohella varmaan yksi maailman kovimmista kiipeilijöistä, kun tarkkailun alle otetaan kyseisen kaltainen probleema. Ilmeisimminkään edes kaikki muuvit eivät menneet ja Daniel haastattelussa pohtikin, että Lappnor projekti on vaikein reitti, jota hän on ikinä koittanut missään. 

Syksyn ajan on odoteltu Blue Kangoosin poikien tekemään leffaa reitin ensinoususta. Fiilikseen pääsette sivustolla thelappnorproject.


The Lappnor Project Trailer from Blue Kangoo Films on Vimeo.

Urheilukiipeily



Anna Laitinen loikkasi kauden 2016 aikana valtavan harppauksen kohti maailman ehdotonta urheilukiipeilyeliittiä. Kevään retki Espanjaan poiki ekan 8b+:n ja samaan syssyyn ensimmäisen 8c:n. Keväällä Anna pohtikin, että kun pääsi kiipeämään itseään reilusti kovempien kiipeilijöiden kanssa niin "mental block" katosi ja tuli koitettua reittejä, joita ei olisi ikimaailmassa muutoin tullut koitettua. Bonuksena myös se, että joku kavereista saattoi viedä jatkot projektille :D. Kesän treenit sujuivat hyvin ja syksyllä jenkkireissun päätteeksi neito teki suomalaista kiipeilyhistoriaa lähettämällä Red River Gorgessa ekan 8c+:san Southern Smoke. Työn alla ollut Pure Imaginationkin jäi vain hilkun päähän sormien nahkojen sanottua työsopimuksen irti.

Kauden aikana Anna kasvoi isoilla askelilla kohti ammattiurheilijana työskentelemistä. Yllättävän monasti lukee wannabe-ammattiurheilijoista, jotka ihmettelevät minkä vuoksi joku ei saa sponsoria, vaikka kiipeää 8D:tä. Sponsoroinnissahan ei ole kyse numeroista, tai suorittamisesta vaan vastavuoroisuudesta. Sponsoroitavan henkilön ei tarvitse kiivetä maailman kovimpia numeroita, vaan hänen tehtävänsä on olla kiinnostava ja mielellään lisätä sponsoroitavan tuotteen/ yrityksen markkina-arvoa. Tuloksiin perustuva tuki on ennemminkin esimerkiksi valtion urheilija-apuraha. Annan osalta viehättävä ulkonäkö ja kovat suoritukset kalliolla eivät luonnollisesti heikennä markkina-arvoa, mutta neitokainen on kauden aikana tehnyt hyvää duunia myös sosiaalisessa mediassa ja mielestäni joutaisi saamaan vaikka reilumminkin sponsorieuroja. Läpimurtokausi on nyt suoritettu loppuun ja odotukset ovat kovat ensi kautta silmällä pitäen.




Trädi
Lauri Hämäläinen Atlantiksen 2. kp:llä. Träditsirpula varmistaa ja Valosen Rami kuvailee.
Lauri Hämäläinen ja Atlantis 7b+ ei välttämättä ole numeraalisesti kaikista kovin suorite luomukiipeilyn vuodelle 2016, mutta itse lasken tämän kategorian suoritteiden arvioon muutakin, kuin pelkän absoluuttisen numeraalisen vaikeuden. Isompien reittien kiipeämisessä on otettava huomioon varsin monta muutakin aspektia, kuin pelkkä fyysinen suorittaminen. Keliolosuhteet, psyykkinen paine ja aikataulutus ovat varsin erilaisia, kuin kotopuolessa yksittäisen reitin kohdalla. Kategorian yläfemmaosastolle menevät kirkkaasti Laurin kiipeilykaveri Karjalaisen Emma ja kuvaajana toiminut Valosen Rami, jotka kumpainenkin olivat omalta osaltaan tukemassa nuorukaista yhden unelman saavuttamisessa. Atlantiksesta tehty haastattelu kesältä 2016 löytyy täältä.
Isoilla seinillä on tärkeää näyttää hyvältä. @Lauri Hämäläinen
Juniorit

Junioreita ei ole syytä laittaa sen kummempaa järjestykseen iän, koon ja monen muun seikan vuoksi. Kauden ajalta itselle erityisesti esiin nousi kuitenkin kolme nuorta atleettia. Viimeistä juniorivuottaan viettänyt Jiri Kuusonen räväytti pakan auki heti kesän alussa kiipeämällä Hypergravityn 8B Sipoossa.  Tuolloin Annusen Jarmo haastatti nuorta miestä näin. Jiri oli keväällä ja syksyllä tosi lähellä myös Globalistin osalta, mutta sen lähettäminen jäi vielä ensi kevääseen. Syksyllä Jiri nappasi vielä junnujen PM-bouldereissa kultaa.

Jiri Hypergravityllä. @Anssi Laatikainen
Toinen läpimurron tehnyt nuori atleetti on jyväskyläläinen 14-vuotias Veikka Volotinen. Veikan haastattelun voit lukea täältä. Vaikka Veikka onkin myös innokas kisailija, niin merkillepantavaa hänen osaltaan on mahtava polte ulkokiipeilyyn. 2016 listalle tarttuikin mukava määrä kovia tikkejä sekä Jyväskylän ympäristöstä, että jopa Fontainebleausta. Kesän kovimpia suoritteita lienee Juha Saatsi klassikko Forte 8A Muuratsalossa ja Ange Naif 7C fontsussa. Jälkimmäisen reitin noususta Aleksi Mikkola sai napattua alta löytyvän videotallenteen.



Kolmikon kuopus Joonas Salmi 12-vuotta on ollut Etelä-Suomen kiipeilyskenen tiedossa jo pidemmän aikaa. Erinomaisen lahjakas miehenalku lunasti syksyn Tapanilan Erän junnuleirillä Fontsussa lupauksia isolla kädellä ja lähetti Le Lot de Boudins -nimisen 7C:n. Kanssakiipeilijät olivat myös reittiä koetelleet ja todenneet otteiden olevan liian pieniä... Joonas taitaa olla nuorin kyseiselle vaikeusasteelle noussut kiipeilijä Suomessa. Omasta mielestäni vielä kovempi suorite Joonakselta oli ollut samaisella retkellä lähetetty Le Piano a´ Queue 7A+. Tuon jälkimmäisen manttelinhan eräs Kurt Albert teki tunnetuksi taannoin Real Thing -elokuvassa.
Joonas ja Le Lot de Boudins, 7C. @Santeri Turkulainen

Merkkiteko


Ei liene lisättäviä. Useamman vuoden työn tulos, jota kannatti odottaa. Oli mahtavaa todeta, että suomalaisilla on englantilaisten lisäksi tarinan kerronnan taito. Veljeksien Ville Kurru & Tommy Vänskä seuraavaa tuotosta Nallen ensinoususta odottaa moni kiipeilijä kuin kuuta nousevaa. Minä ainakin... Loppuun Palmurantojen mies.


Poistettuja kohtauksia osa 4 from Blue Kangoo Films on Vimeo.
Share on Google Plus

About minaattori

This is a short description in the author block about the author. You edit it by entering text in the "Biographical Info" field in the user admin panel.

0 kommenttia :